loLUMOTTU MAA – valokuvia

“Muisti, aivan kuten valo, joka kohdatessaan esineen saa sen hehkumaan, valaisee menneen, kuin pimeän nurkan nykyisyyden huoneessa.” – Roy Portal

Kaikki esillä olevat työt on kuvattu Hämeen sydänmailla, Peissun tilalla, jossa sama suku on harjoittanut maataloutta ainakin jo kymmenen sukupolven ajan.

Valokuvissa hahmottuu unenomainen leikkauspiste menneisyyden ja nykyisyyden välillä: vanhoja koneita ja rakennuksia, hylättyinä ja edelleen käytössä, lasten leikkiä ja aikuisten työtä isiensä mailla. Samoilla paikoilla, missä heidän esi-isänsä ovat syntyneet, leikkineet, tehneet työtä ja kuolleet.

Samat rannat ja mäet ovat ikuisia ja aina muuttuvia. Metsät voidaan hakata ja pellot kasvaa umpeen. Rakennukset saattaa lahota ja suku voi sammua, mutta mikään ei koskaan katoa täysin.

Aina jää jälki. Tilaan piirtyy jotain mitä ei voi mitata, mutta sen voi aistia.

Jossain esi-isämme repii kantoja pellosta, louhii kivijalkaa ja polttaa kaskea. Tämä tapahtuu aina ja ikuisesti, niin kuin teot, jotka nyt teemme tulevat aina tapahtumaan…

 

Näyttely on ollut ensimmäisen kerran esillä Helsingissä Laterna Magican kellarigalleriassa 2014 marras-joulukuussa.

Kaikki työt ovat baryyttipaperille vedostettuja hopeagelatiinikuvia. Vedokset on käsitelty seleeni- ja polysulfidisävytteillä maksimaalisen säilyvyyden saavuttamiseksi.

Juha Peissu


LUMOTTU MAA – valokuvia

(Förtrollat land – fotografier) 

Alla bilderna på utställningen är fotade i hjärtat av Tavastland, på Peissus hemgård där samma släkt brukat jorden i åtminstone tio generationer. 

Ur bilderna framträder drömlika skärningspunkter mellan det förflutna och nutiden : gamla byggnader och maskiner, öbvergivna eller ännu i bruk, barns lek och vuxnas arbete på sina fäders marker. På samma platser där deras förfäder har fötts, lekt, arbetat och dött.  

Samma stränder och backar är eviga och evigt föränderliga. Skogar kan huggas och röjas, åkrar kan växa igen. Byggnader kan förfalla och släkten kan dö ut, men inget utplånas fullständigt. 

Det blir alltid spår kvar. Nånting ristas in som inte kan mätas men förnimmas. 

Någonstans bänder förfäder stubbar ur åkrarna, bryter sten och svedjar mark. Det här sker alltid och för evigt, på samma sätt som våra handlingar idag kommer att upprepas.