countryside kidAhmed Alalousi vill med sin utställning på Zebra dela med sig av sina minnen från Irak, och i synnerhet hemstaden Mosul. Han vill dela med sig av sin kultur, men samtidigt vill han visa hur svårt det är för alla människor som drabbades av kriget. Barn vars blickar söker efter hopp – och även hans eget sökande efter ljuspunkter under den resa som tog honom till Finland. Här fann han fred och vacker natur, och här hoppas han kunna fortsätta sitt liv.
– Jag vill dela allt detta och visa att vi ännu kan se skönheten i livet, säger Ahmed.

Han kallar sig en fotograf som står mellan det förflutna och framtiden.

Fotandet ger möjlighet att föreviga, men också kommentera nutiden. Och genom bilderna går det att dela minnen och sända budskap till världen. De är dokumentation som hjälper oss att lära av det förgångna och att aldrig glömma bort det. De hjälper oss att förstå världen, människorna.
– Fotona förevigar platserna vi har tvingats lämna. Bilderna bevarar det som har förstörts så att vi kan återse och känna in platserna trots att de nu är förvandlade – trots att vi inte är där, och till och med trots att vi aldrig har varit där. När vi står inför ett bar foto kan vi känna atmosfären som det förmedlar. Vi binds samman och förstår varandra, vi får svar på frågor om andra personers liv och vi lämnar spår till dem som kommer efter oss. Fotot är det frusna ögonblicket.
– Att jobba som fotograf i en destruktiv och desillusionerad tid är att uppmuntra till att våga tro på att det kommer en dag när den där pojken på gatan, han med skolböckerna i väskan, tar nästa steg på hemvägen. Och livet kan fortsätta som vanligt. Det var bara avbrutet en stund – fruset som ett fotografi, säger Ahmed.

Till vernissagen lovar Ahmed god arabisk mat!

Ahmed Alalousi haluaa näyttelyllään Zebrassa jakaa muistojaan Irakista ja erityisesti kotikaupungistaan Mosulista. Hän haluaa jakaa kulttuurinsa kanssamme mutta myös näyttää kuinka vaikeata sodan läpikäyneillä ihmisillä on. Lapset jotka katseillaan etsivät toivoa – mutta myös kuinka hän itse on etsinyt valon pilkahduksia matkallaan Suomeen. Täältä hän löysi rauhan ja kauniin luonnon. Tällä hän myös toivoo voivansa jatkaa elämäänsä.
-Haluan jakaa kaiken tämän sekä näyttää että kaiken kokemani jälkeen voin vielä nähdä elämän kauniina, sanoo Ahmed.

Hän kutsuu itseään valokuvaajaksi joka seisoo mennenn ja nykyisen välimaastossa.

Valokuvaus antaa mahdollisuuden ikuistaa mutta myös kommentoida nykyaikaa. Kuvien kautta voi jakaa muistoja ja lähettää viestejä maailmalle. Se on menneisyyden arkistointia ja varmistamista siitä ettei unohdeta tapahtunutta. Se auttaa ymmärtämään maailmaa ja ihmisiä.
– Valokuvat ikuistavat ne paikat jotka olemme joutuneet jättämään taaksemme. Kuvat säilyttävät sen mikä on tuhoutunut ja antaa meille mahdollisuuden kokea ne paikat uudestaan vaikka ne ovat nyt muuttuneet – vaikka emme ole enää siellä tai vaikka emme koskaan olisi käyneetkään siellä. Kun seisomme valokuvan edessä koemme tunnelman joka siitä välittyy. Se sitoo meidät yhteen ja auttaa meitä ymmärtämään toisiamme, se antaa vastauksia toisen ihmisen elämästä ja jättää jälkiä heille jotka tulevat meidän jälkeen . Valokuva on paikoilleen jähmettynyt hetki.
– Valokuvaajana työskenteleminen tuhoisassa ja vääristyneessä aikakaudessa on rohkaisemista uskoon siitä että jonain päivänä tuo poika kadulla, hän joka kantaa koulukirjojaan laukussaan, ottaa seuraavan askeleen kotimatkallaan. Ja elämä voi jatkua normaalisti. Se oli vain hetkellisesti katkaistu- jäätynyt kuin valokuva, sanoo Ahmed.

Avajaisissa Ahmed lupaa tarjota herkullista arabialaista ruokaa!